Kir­jai­li­ja Ant­ho­ny Bur­ges­sin ki­peä tu­le­vai­suu­den­ku­vaus ei oli­si voi­nut saa­da pa­rem­paa ku­vit­ta­jaa. Mal­colm Mc­Dowel­lin esittämä Alex pyö­rii droo­gei­neen ti­hutöissä maal­la ja kau­pun­gis­sa. Kaik­ki muis­ta­vat äi­jien se­koi­lut ja rie­hu­mi­set, mut­ta to­del­li­nen tee­ma ei ole nuo­ri­so­ri­kol­li­suu­den syi­den ja seu­raus­ten tut­ki­mi­nen. Yh­teis­kun­nan oi­keus käyttää pak­ko­kei­no­ja ei ol­lut Bur­ges­sin suo­sios­sa.

To­del­li­nen ta­ri­na al­kaa vas­ta siitä, kun uu­si sisä­mi­nis­te­ri saa­puu van­ki­laan. Ti­lat tar­vi­taan vääjäämättä po­liit­tis­ten van­kien säilö­mi­sek­si, jo­ten ri­kol­li­set ”­pa­ran­ne­taan” pav­lo­vin­koi­ra­mai­sel­la Lu­do­vi­co-me­ne­telmällä. Hu­li­gaa­nin mo­der­ni lo­bo­to­mia ei joh­da sen pa­rem­paan lop­pu­tu­lok­seen ih­mi­syy­den näkö­kul­mas­ta.