Jär­jetön se­koi­lu­seik­kai­lu po­jas­ta, jo­ka jah­taa hi­ki­pin­koa ihas­tus­taan (Se­le­na Go­mez) ot­taen vauh­tia st­rip­pi­luo­lien, mo­tel­lien ja ka­ve­rin­sa äi­din mak­ka­rin kaut­ta.

Tu­jaus Mie­huus­koet­ta, ri­paus Ris­ki­bis­nestä ja kierrä­tys­la­val­li­nen tei­nid­raa­mo­jen ja -ko­me­dioi­den kli­seitä epäus­kot­ta­vak­si ja epä­sym­paat­ti­sek­si pyt­ti­pan­nuk­si kaa­vit­tu­na. Tämä yrittää ol­la sekä ko­me­dia että draa­ma, mut­ta ei saa kum­paa­kaan osa-a­luet­ta toi­mi­maan. Ai­dot ih­mis­hah­mot ovat tässä ol­leet te­kijöi­den mie­lissä etäi­senä kol­mo­se­na puu­jal­ka­huu­mo­rin ja si­li­ko­nien jäl­keen. Näyt­te­lijä­kaar­ti on häm­mentävän ni­mekäs, mut­ta muu­toin tämä täyttää kaik­ki tyhjäpää­ko­me­dian tun­nus­mer­kit mer­ki­tyk­settömäs­ti mean­de­roi­vaa juon­ta ja te­ko­haus­kaa läppää myö­ten.