Ve­te­raa­nioh­jaa­ja John Stur­ge­sin uu­sin­ta­ver­sio tai pa­rem­min jat­ko OK Cor­ral­lin ta­pah­tu­mis­ta on­nis­tui eri­no­mai­ses­ti, kun ot­taa huo­mioon, että oh­jaa­ja te­ki vain 10 vuot­ta aiem­min en­simmäi­sen Wyatt Earp vs. Clan­to­nit –k­las­sik­kon­sa (Kuo­le­man­louk­ku O.K. Cor­ral) Burt Lan­cas­te­rin ja Kirk Doug­la­sin kans­sa.

Me­nes­tyk­seen on kak­si syytä. Tyy­li­la­ji on pe­rin­tei­nen ja ame­rik­ka­lai­nen, eikä voit­to­kul­kuaan juh­li­va spa­get­tiwes­tern näy tässä mi­tenkään. Oli myös us­ka­lias ja on­nis­tu­nut idea pal­ka­ta pa­rem­min­kin huu­mo­rilän­nestään ja Ma­ve­rick-vel­mui­luis­taan tut­tu Ja­mes Gar­ner ko­vak­si­kei­te­tyn Ear­pin osaan.

Kol­mas­kin syy löy­tyy. Kuo­le­ma­ton Ja­son Ro­bards te­kee ai­van eri­lai­sen Doc Hol­li­dayn kuin aiem­mat ka­pea­viik­si­set edeltäjänsä. Eikä Ro­bert Ryan pys­ty epäon­nis­tu­maan rois­ton roo­lis­sa.

Huo­maa myös Jon Voight var­hai­ses­sa roo­lis­saan en­nen John Sch­le­sin­ge­rin hit­tiä Kes­kiyön Cow­boy (1969).