Zach Ga­li­fia­na­ki­sin näköi­nen rau­hal­li­nen ker­to­mus tuu­lia­jol­le lip­sah­ta­nees­ta mie­hestä, jo­ka isänsä kuo­le­man jäl­keen löytää vä­hi­tel­len — jos­kin pe­rin len­nok­kai­den kään­tei­den kaut­ta — nor­maa­lin ar­jen as­ke­leet. Owen Wil­son komp­paa ka­ve­riaan hy­vin ja käy sa­mal­la lä­pi omaa yläo­sat­to­mien nais­ten täyttämää ai­kuis­tu­mis­riit­tiään.

Pös­syt­te­lijä­ko­me­diois­ta in­noi­tus­ta ha­ke­va ta­ri­na et­sii ve­te­leh­tien paik­kaan­sa draa­man ja ko­me­dian vä­li­maas­tos­ta, mut­ta — useim­mis­ta la­ji­to­ve­reis­taan poi­ke­ten — myös löytää sen it­se­var­man vä­lin­pitämättömällä ot­teel­laan. Ta­ri­na suo­ras­taan uh­kuu pai­koin kli­seitä, mut­ta on­nis­tuu par­si­maan näistä hämmäs­tyttävän lup­sa­kan ja luon­te­van elämän­ta­pa­ku­vauk­sen.