Suo­ma­lai­sia ja skot­te­ja yh­distää se, että mo­lem­pia kan­sa­kun­tia hä­vettää oma al­ku­perä. Syytähän sii­hen ei ole, mut­ta vie­raan val­lan al­la ei it­se­tun­to ke­hi­ty. Sko­tit ovat kes­kit­ty­neet pu­hei­siin ja suo­ma­lai­set te­koi­hin, mut­ta tiet­tyä sym­pa­tiaa vä­li­tetään puo­lin ja toi­sin. Sto­ne of Des­ti­nyä voi­kin suo­si­tel­la läm­pimäs­ti kai­kil­le Skot­lan­nin ystä­vil­le, joi­ta riittää Suo­mes­sa vis­kiyh­teisöistä jal­ka­pal­lo­fa­nei­hin ja rock­mu­sii­kin ystä­viin.

To­si­ta­pah­tu­miin pe­rus­tu­va ta­ri­na ker­too nuo­ris­ta pat­rioo­teis­ta, jot­ka päättävät 1950-lu­vul­la va­ras­taa ta­kai­sin Skot­lan­nin ku­nin­gas­ki­ven West­mins­ter Ab­beys­ta. Hil­jai­nen huu­mo­ri ja ang­lo­sak­sis­ta kult­tuu­ria yh­distävä lad-fi­lo­so­fia lei­maa­vat mu­ka­van pie­ni­muo­tois­ta elo­ku­vaa.