Kak­si su­per­mar­ke­tin työn­te­kijää yrittää kum­pi­kin ko­hen­taa elämäänsä ta­voit­te­le­mal­la sa­maa joh­to­por­taan pai­kaa, mistä seu­raa mie­histä ka­ve­rin jal­li­tus­ta ja ke­vyttä sie­lu­net­sintää. Me­no on lo­pul­ta var­sin ar­kis­ta ja kilt­tiä, mut­ta elo­ku­va on­nis­tuu sil­ti ve­toa­maan epä­tyy­pil­li­sellä asen­teel­laan. Osa kun­nias­ta ku­luu kes­kimääräistä vet­reämmäl­le mu­siik­ki­rai­dal­le, jo­ka pu­hal­taa muu­toin Na­po­leon Dy­na­mi­tea ker­ron­nal­taan lä­hes­tyvään elo­ku­vaan tun­nel­maa kaik­kein sees­tei­simpään­kin het­keen.