Ma­ria Lan­gin­sa 1960- ja 1970-lu­vul­la ah­mi­neet in­nos­tui­vat, kun sai­vat tietää ruot­sa­lais­ten teettä­neen kuu­den tv-e­lo­ku­van sar­jan dek­ka­ris­tin klas­si­sis­ta ro­maa­neis­ta. Lan­gia on elok­vat­tu ih­meen vähän.

Tyr­mis­tys on kui­ten­kin suu­ri, kun sel­viää, että Ola Ra­pa­ce on kaik­kea muu­ta kuin hil­lit­ty et­sivä Ch­ris­ter Wijk. Ei kai hän ol­lut alun pe­rin mikään kol­man­nen luo­kan play­boy. Tu­va No­vot­nyn Puck on puo­les­taan oi­kein osu­va suo­ri­tus. Myös hä­nen tu­le­vaa ai­sa­pa­riaan Ejeä näyt­te­levä Li­nus Wahlg­ren on­nis­tuu.

Ta­ri­na on sinänsä haus­ka mu­kael­ma Agat­ha Ch­ris­tien Kym­me­nen pientä nee­ke­ri­poi­kaa –­dek­ka­ris­ta, mut­ta to­teu­tus tun­tuu ai­ka se­ka­val­ta. Kaik­kein suu­rin er­he on se, et­tei vaa­dit­ta­vaa tun­nel­maa saa­da ai­kaan. Ajan­ku­vaa yri­tetään epä­toi­voi­ses­ti luo­da jat­ku­val­la tu­pa­koin­nil­la ja kon­ja­kin­kis­kon­nal­la.

O­do­tan kui­ten­kin haa­leal­la in­nol­la seu­raa­via jak­so­ja.