Voi vain ku­vi­tel­la, mil­lai­ses­sa olo­suh­teis­sa tämä­kin suo­ma­lai­nen jän­ni­ty­se­lo­ku­va teh­tiin. So­taa käy­tiin vielä, ja voi­ma­va­rat oli­vat vä­hissä. Tätä ku­vaa­vat hy­vin häkäpönttöau­tot, joi­ta myös ylä­luok­ka jou­tui käyttämään.

Si­mo Pent­tilän (T.J.A. Heik­kilän ja Pu­na­vyön luo­ja) elo­ku­va­san­ka­ri Val­koi­sen nei­li­kan vel­ho toi­mii päi­vi­sin ham­maslääkä­rinä, mut­ta il­tai­sin elan­to löy­tyy suo­sit­tu­na tai­ku­ri­na ja silmänkääntö­temp­pu­jen te­kijänä. Siinä si­vus­sa voi rat­koa ri­kok­sia. Kä­si­kir­joi­tus on kan­kea, eikä Pent­tilän dia­lo­gi ole par­haim­mil­laan. Joel Rin­nettä kui­ten­kin seu­raa ai­na mie­lellään.