A­la­ti vel­lo­vaan ar­mo­mur­ha­kes­kus­te­luun tart­tu­vat myös fik­tii­vi­sen elo­ku­van te­kijät. Is­rae­li­lais­pa­ri­val­jak­ko Tal Gra­nit – Sha­ron May­mon ei var­si­nai­ses­ti tuo it­se kes­kus­te­luun mitään uut­ta, mut­ta lä­hes­tyy ras­kas­ta ja lä­pi­pu­hut­tua ai­het­ta vir­kistäväs­ti synkän ko­me­dian kaut­ta.

Van­hain­ko­din asuk­kaat kö­nyävät käytä­viä edes­ta­kai­sin, huo­les­tuen niistä, joi­den elon­tie ei näytä enää kul­ke­mi­sen ar­voi­sel­ta. Sa­lai­set juo­ru­ker­hot suun­nit­te­le­vat mil­loin mitä­kin kei­no­ja ja kek­sintöjä, joil­la sän­ky­paik­ko­ja siu­naan­tui­si seu­raa­vil­le kuo­le­maa te­ke­vil­le. Vas­tuu­not­ta­mis­ta perään­kuu­lu­te­taan, toi­saal­ta har­va ha­luaa lä­himmäi­sen kuo­le­maa kaa­pik­si selkäänsä.

Tämä vuo­den 2015 Rak­kaut­ta & Anar­kiaa –­fes­ti­vaa­lioh­jel­mis­tos­sa esi­tel­ty elo­ku­va hy­myi­lyttää useam­paan ot­tee­seen kuin kes­ki­ver­to­ko­me­dia. Sket­si­sar­ja­mai­set avain­koh­tauk­set rai­kas­ta­vat pe­rin­teistä draa­ma­ker­ron­taa. (VA)