Voi että, kun voi­si ol­la si­vus­ta­kat­so­ja­na, kun suo­ma­lai­nen kult­tuu­ri­si­vis­ty­neistö kat­soo tätä lu­ki­tus­sa teat­te­ris­sa.

Ti­mo Koi­vu­sa­lon rak­kau­se­lo­ku­va ker­too sor­to­kau­sien koh­ta­lon­vuo­sis­ta. Ajoi­tus­ta voi to­ki syyttää. Tämä oli­si ol­lut ai­van käypää ta­ri­naa 1905, 1918 ja 1942, mut­ta ei nyt sentään 2006, eikä var­sin­kaan niin, että TV2 ja Ol­li Suo­nio sun muut ovat syytä­neet moi­seen ve­ron­mak­sa­jien ra­ho­ja.

Suo­ma­lai­nen näyt­te­lijä to­ki tykkää, kun saa palk­kion­sa ku­ten so­vi­taan, mut­ta myötähä­peältä ei sääs­ty mois­ta kli­see­kes­kit­tymää kat­soes­sa. Pa­ri koh­taus­ta on to­teu­tet­tu tai­ten (mm. hau­ta­jaisväen pas­sii­vi­nen muu­ri), mut­ta muu­ten ol­laan kuin viu­lun­soit­ta­jan ka­tol­la ja dis­ney-a­ni­maat­to­rei­den hel­ve­tissä. Lap­sinäyt­te­lijät ovat mai­nioi­ta, Ves­ku on Ves­ku ja Mik­ko Lep­pi­lam­pi suo­ras­taan kan­keu­den ka­li­fi.