Ro­man­tii­kan ajan ru­noi­li­ja­mes­ta­ri Hein­rich Von Kleis­tin tar­ve päättää päivänsä ro­man­tii­kan sääntö­jen mu­kai­ses­ti häm­mentää lä­hi­pii­rissä. Sur­ma­työhön et­sittä­vien kump­pa­nei­den jat­ku­va metsästä­mi­nen ei yk­sinään kan­na täys­pitkää elo­ku­vaa. Kään­ny­tys­työp­ro­ses­si ei sy­ven­ny. Von Kleis­tin vii­mei­siä päi­viä ku­vaa­va elo­ku­va jättää kylmäk­si.

Oh­jaa­ja Jes­si­ca Haus­ner ei saa hah­mois­taan ir­ti lä­heskään tar­vit­ta­via tun­ne­ta­so­ja, juo­ni on avut­to­man yk­sioi­koi­nen. Tek­ni­siltä puo­lil­taan pu­kud­raa­ma ei saa­vu­ta ylä­luok­kais­ta hie­nos­te­lua sen kai­kes­sa kau­neu­des­sa. Ku­van, vä­rien ja ää­nen, la­vas­tuk­sen ja pu­vus­tuk­sen, sekä näyt­te­lijöi­den ja hen­kilöoh­jauk­sen yh­dis­telmä jää epämääräi­sek­si. Ajan hen­keä ei van­gi­ta.

Es­poo Ci­ne esit­ti sak­sa­lais­ta ylä­luok­ka­ku­vaus­ta fes­ti­vaa­leil­laan 2015. (VA)