Tint­ti-a­ni­maa­tio Au­rin­gon temp­pe­liä seu­ran­nut haijär­vi­seik­kai­lu oli suo­sit­tua vii­kon­lop­pu­viih­dettä Suo­men teat­te­reis­sa vuon­na 1973.

Pet­ty­mys oli sil­ti suu­ri, sillä huip­pukä­si­kir­joit­ta­jat Jean-Mic­hel Char­lier (B­lue­ber­ry, Hai­ka­ra­lai­vue) ja Greg (Co­manc­he, Ber­nard Prin­ce) sekä graa­fi­nen kon­sult­ti Bob de Moor (Ba­rel­li) eivät pys­ty­neet luo­maan al­ku­peräis­ten Hergén sar­ja­ku­vien ve­roi­sia seik­kai­lu­ja. Le­vyn ta­ka­kan­nes­sa on huo­mio, jo­ta en ai­koi­naan tul­lut aja­tel­leek­si. Ky­seessä on puh­das Ja­mes Bond-pas­tis­si hai­ka­loi­neen ja me­re­na­lai­si­nen ase­mi­neen.

A­ni­maa­tios­ta muo­kat­tiin myö­hem­min myös sar­ja­ku­va-al­bu­mi, mikä ei myöskään nou­se oi­kei­den teos­ten ta­sol­le.