Ai­kan­sa ko­hue­lo­ku­va Kä­py selän al­la on me­nettä­nyt kirk­kaim­man teränsä. Kak­si nuor­ta pa­ria telt­tai­lee, mu­ka­na vii­naa ja pik­ku­tuh­mai­lua. Mikäpä suo­ma­lai­suu­den yti­missä ol­les­sa, mut­ta ti­laa mus­ta­suk­kai­suusd­raa­man ke­hittä­mi­sel­le oli­si vaik­ka kuin­ka. Ke­peys on ajan saa­tos­sa muut­tu­nut löy­syy­dek­si.

Teräväs­ti ja nuo­rek­kaas­ti näy­tel­ty elo­ku­va an­sait­see klas­sik­koa­se­man­sa sil­ti mo­nin avuin, ja sii­hen ase­maan ei 2000-lu­vun kir­jal­li­nen ruos­ka osu. Nuo­ruu­den ku­vaa­mi­nen ol­koon ai­na oman ai­kan­sa nuor­ten tehtävä. Ai­ka­laisk­ri­tiik­kiä myö­ten.