Å­ke Lind­ma­nin so­tae­lo­ku­van tär­kein mo­tii­vi on lä­hentää suo­men- ja ruot­sin­kie­li­siä toi­sen maail­man­so­dan ai­kai­sen yh­tei­sen his­to­rian avul­la, ai­na­kin kie­lel­li­ses­ti. Suo­men­ruot­sa­lais­ten Jr 61:n Tien­haa­ras­sa te­kemät san­ka­ri­teot tun­nus­te­taan, mut­ta sitä ei juu­ri­kaan ole pai­no­tet­tu, että ryk­ment­ti oli tyys­tin ruot­sin­kie­li­nen, vaik­ka se oli alis­tet­tu maan nuo­rim­pa­na evers­ti­na tu­tuk­si tul­leel­le suo­men­kie­li­sel­le Al­po Mart­ti­sel­le.

Ta­ri­nan san­ka­ri on myö­hem­min tie­de­mie­hen uran mm. Kaf­kan tun­ti­ja­na Tuk­hol­mas­sa luo­nut luut­nant­ti Har­ry Järv, Lau­ri Tör­nin ve­roi­nen kau­ko­par­tio­mies.

D­ra­ma­tur­gia ja dia­lo­gi tun­tu­vat kan­keil­ta, mut­ta do­ku­men­ti­no­mai­suu­den, ai­to­jen ti­lan­ne­ku­vien ja ve­te­raa­nien käyttö tuo­vat mu­kaan lisäar­voa. Myös se on poik­keuk­sel­lis­ta, että kai­kil­la hah­moil­la on oi­kea esi­ku­van­sa.