Kolmannen kauden myötä ihailtavan dekadentti kirjailijamme Hank Moody pääsee jakamaan osaamistaan yliopistolehtorina aloitteleville kirjailijoille.
Kolmannen kauden myötä ihailtavan dekadentti kirjailijamme Hank Moody (David Duchovny) pääsee jakamaan osaamistaan yliopistolehtorina aloitteleville kirjailijoille. Myös roolit yhä lähempänä aikuisuutta olevan tyttären yh-isukkina ja avoin etäsuhde ex-vaimon kanssa antavat kimmoketta henkiselle kasvulle. Lopputulema on taattua Hankkia: näennäisen syvällistä elämänfilosofointia ja vaihtelevan suoria pokauksia, molempia non-stoppina ja likimain tasamäärin.
Kauden ensimmäinen puolisko on täyttä rautaa: tyylikästä ja hauskan poikamaista kujeilua aikuisten maalimassa ja verbaaliakrobaattista sanailua vain niin kuin terävästi käsikirjoitetussa sarjassa on mahdollista. Tosielämän kanssa tällä ei tarvitse olla mitään tekemistä, vaikka paikoin rivien välistä voisi lukea jotakin syvällistäkin elämän luonteesta.
Harmillisesti toinen puolisko tuntuu osuvan juoksuhiekkaan ja tapahtumat muuttuvat turhan ennakoitaviksi ja jopa "ylikirjoitetuiksi". Kolmen rakastajattaren kohtaaminen miehen asunnolla on tarkoitettu lennokkaaksi, mutta monen pallon jonglöörinäytös menee kaavamaiseksi ja pitkäksi. Tämän encore kaksintaisteluinen lässähtää niin ikään ikävästi. Kauden huipennus on kuitenkin tehty musiikkivideomaisen tehokkaasti, vaikkei täysin sulavasti kauden tapahtumista seuraakaan.
Aiempien kausien tapaan korkealaatuinen kuva ja ääni. Ekstroissa koosteet musiikkiraidasta, kolmannen kauden näyttelijävalinnoista, julkkisvieras Rick Springfieldistä ja muiden vierailevien näyttelijöiden mietteistä. (IJ)