John Her­seyn ro­maa­niin pe­rus­tu­va elo­ku­va ame­rik­ka­lai­sis­ta lentä­jistä toi­sen maail­man­so­dan Lon­toos­sa. Ste­ve Mc­Queen on Ste­ve Mc­Queen, tällä ker­taa egois­ti­sen lentäjä-ässän saap­pais­sa, jo­ka ei näytä vä­littävän ke­nestäkään mut­ta on sil­ti sai­raal­loi­sen ka­teel­li­nen ka­ve­rin­sa on­nes­ta. Tyy­likäs, ei­li­sen ele­gans­sia huo­ku­va so­ta/ih­mis­suh­de­ku­vaus, jon­ka ta­ri­na on yk­sin­ker­tai­nen ja pe­rin­teikäs mut­ta ko­ko­nai­suu­des­ta on sil­ti vai­kea ol­la pitämättä. Näyt­te­lijä­suo­ri­tuk­sis­sa on viih­dyttävää teat­raa­li­suut­ta, dia­lo­gi on na­pak­kaa ja on­pa kai­kil­la kol­mel­la pääo­san näyt­te­lijällä perä­ti oma mie­len­kiin­toi­nen, sä­vykäs tyy­linsä lau­sua vuo­ro­sa­nan­sa.

Ku­va on het­kittäin peh­meähkö ja myös lie­viä pak­kau­sar­te­fak­te­ja esiin­tyy, jos­kaan niitä ei välttämättä vielä te­le­vi­sio­koos­sa näe. Ko­hi­na on ta­sai­sen jat­ku­vaa ja prin­tissä esiin­tyy sa­tun­nai­ses­ti pie­niä naar­mu­ja, mut­ta nämäkään eivät ole eri­tyi­sen häi­rit­se­viä. Ää­ni­rai­ta on asial­li­nen, vähä­ko­hi­nai­nen mo­no. Ekst­rois­sa ana­mor­fi­nen trai­le­ri. (IJ)