Kovaotteisten miesten ja Manaajan jälkeen William Friedkin on vain ajoittain päässyt ede lähelle parhainta tasoaan.
Kovaotteisten miesten ja Manaajan jälkeen William Friedkin on vain ajoittain päässyt ede lähelle parhainta tasoaan. Killer Joe on niitä parempia myöhäistuotannossa, mutta tietty shokeraavuuden itseisarvoisuus vie pohjan neljän tähden kategoriasta.
Tracy Lettsin näytelmään perustuva trilleri alkaa “frontal nudity” –irvailulla, kun äitipuolesta (Gina Gershon) nähdään ensiksi alapään karvoitus trailerinoven auetessa huumediileripojalle (Emile Hirsch). Toki kyseessä on “peruukki”, mutta silti.
Juoniasetelma aukeaa äkkiä. Huumevelat panevat uusperheen pojan suunnittelemaan biologisen äitinsä murhaa henkivakuutuksen innoittamana. Päätetään palkata palkkamurhilla leipäänsä leventävä poliisi Joe (Matthew McConaughey) hoitamaan äiti päiviltä. On lienee päivänselvää, miten suunnitelmassa käy. Huonosti.
Käsikirjoitus kuulostaa Coen-veljesten elokuvalta. Friedkin kuitenkin suosii groteskia ilmaisua, jossa ei juuri ehdi hihittelemään välillä. Väkivalta on poikkeuksellisen rajua, vaikka ikäraja on alhainen.
Maailman pahuus tuntuu kiteytyvän Teksasissa. On makuasia pitääkö loppuratkaisua persoonallisena vai pelkästään makaaberina.
Elokuvan paras anti on seurata Thomas Haden Churchin työskentelyä yksinkertaisena Ansel-isänä. McConaughey jää puolestaan köyhän miehen Frankiksi elokuvasta Blue Velvet.
Laadukas kuva ja ääni. Sinänsä kuitenkin rutiininomaista audiovisuaalisuutta. Edes ohjaajalle tyypillinen vauhti ei ole mitenkään esillä tällä kertaa. Ei ekstroja. (PS)