A­me­rik­ka­lai­seen pik­ku­kau­pun­kiin si­joit­tu­va tei­nit­ril­le­ri pyö­rittää pa­heel­lis­ta ih­mis­suh­de­hump­paa in­nol­la, mut­ta kai­kes­ta isot­te­lus­ta huo­li­mat­ta ky­se on pe­rin ke­systä ja kaa­va­mai­ses­ta tv-jännä­ristä. Seit­semän kuo­le­man syn­nin ympä­ril­le vä­kinäi­ses­ti vään­net­ty ta­pah­tu­ma­ket­ju am­men­taa kään­teensä asuk­kai­den sa­lai­suuk­sis­ta, joi­hin kuu­luu ta­va­no­mai­sen tei­ni­juo­nit­te­lun ohel­la mm. huu­me­kaup­paa, syrjä­hyp­pyjä ja oman kuo­le­man la­vas­tus. Ri­va­kas­ti hyp­pivää juo­nit­te­lua säes­tetään vielä pääl­le lii­ma­tuil­la teennäi­sillä ha­vain­noil­la pettä­mi­sestä ja rak­kau­des­ta.

Le­vyn kan­si­ku­va luo har­haan­joh­ta­via mie­li­ku­via suur­kau­pun­ki­ta­ri­nas­ta, mut­ta muu­toin it­se elo­ku­vas­sa pin­ta­puo­li on hie­nos­ti hal­lin­nas­sa. Miljöön suu­rie­lei­syy­destä ja la­vas­tuk­sen vii­meis­te­lyas­tees­ta ei he­ti us­koi­si että ky­seessä on vain ka­na­da­lai­nen mi­ni­sar­ja. Myös näyt­te­lijät ovat ver­rat­tain symp­pik­siä, vaik­ka ulo­san­ti tun­tuu­kin eten­kin aluk­si pui­se­val­ta. Sekä hah­mot että ta­ri­na mais­tu­vat kierrä­tys­pah­vil­ta, mut­ta ai­na­kin pah­vi on kiiltävää.