Bän­di vaih­taa Mek­si­kon mai­se­mat ko­toi­seen Si­pe­riaan mat­kaa­mal­la pit­kin van­haa man­ner­ta. Te­qui­la on ku­tis­ta­nut ko­koon­pa­noa, mut­ta mu­ka­na ovat uu­si lau­lu­so­lis­ti (Jo­re Mar­ja­ran­ta) ja rum­pa­li (Peer Gün­tin Twist Twist Er­kin­har­ju). Eu­roop­pa yh­den­tyi par­hail­laan en­ti­sestään, jo­ten ajoi­tus tun­tuu jäl­kikä­teen aja­tel­len oi­val­ta. Oh­jaa­jal­la on ca­meo oi­keis­sa töissä, au­to­teh­taan hit­ler­viik­si­senä pul­tinvääntäjänä. Aki Kau­rismäen ja Quen­tin Ta­ran­ti­non elo­ku­vat ovat siitä ki­vo­ja, että ne eivät sisällä lai­sin­kaan sek­siä. Kau­rismäen elo­ku­vat ovat siinä mie­lessä vielä­kin ki­vem­pia, et­tei niissä ole juu­ri vä­ki­val­taa­kaan. Tämä­kin me­nee su­ju­vas­ti kol­me­vuo­tiail­le suo­si­tel­lun kri­tee­rin mu­kaan.

Ku­va on Ame­ri­ca-e­lo­ku­vaa siis­tim­pi, mut­ta to­ki ra­kei­nen ja ko­hi­nai­nen. Ää­ni­rai­ta on pa­rem­min mik­sat­tu, eikä voi­mak­kuut­ta tar­vit­se muut­taa mu­siik­ki- ja dia­lo­gi­koh­taus­ten vä­lillä. Ei ekst­ro­ja.