Kar­hu­her­ra Pad­ding­ton laa­jen­taa re­vii­riään ni­meään kan­ta­val­ta lon­too­lai­sel­ta rau­ta­tiea­se­mal­ta Pe­ruun saak­ka. Ihas­tut­ta­van puh­toi­nen ja hyvän­tuu­li­nen, mut­ta sil­ti omat ham­paan­sa pitävä seik­kai­lu sol­juu viih­dyttäväs­ti. Ta­ri­na suo­ras­taan lentää il­man tur­haa hy­per­ven­ti­loin­tia ja st­ro­bo-e­fek­tejä, mut­ta an­tia ei tar­vit­se hauk­kua van­ha­nai­kai­sek­si kuin pa­him­man tei­niangs­tin kou­ris­sa. Tämä on hat­ta­ran ke­vyt päiväu­ni, jo­ka sii­vittää aja­tuk­set kul­lat­tui­hin lap­suu­den muis­toi­hin muit­ta mut­kit­ta.

Vas­toinkäy­mi­set ote­taan myötämäessä ja huu­mo­ri kuk­kii ta­pah­tu­mien va­na­ve­dessä val­loit­ta­vas­ti sa­maan ai­kaan kuin mie­li­ku­vi­tus jo lauk­kaa vin­has­ti eteenpäin. Näyt­te­lijä­kaar­ti Hugh Bon­ne­vil­les­ta ja Emi­ly Mor­ti­me­ris­ta An­to­nio Ban­de­ra­siin ja Jim Broad­ben­tiin on ni­mekäs, mut­ta ku­kaan näistä ei va­ras­ta par­ras­va­lo­ja pääo­san kar­hul­ta.