Ko­ko elo­ku­va uh­kaa mennä ohi feel good –­vaih­teel­la, mut­ta sit­ten nap­sah­taa ja yhtäk­kiä ol­laan taas siinä missä jo­kai­nen tei­niäi­tia­dop­tio­lef­fa on vuo­rol­laan käy­nyt. Mut­ta toi­sin kuin useim­mis­sa vas­taa­vis­sa vi­ri­tel­missä, tässä voi vä­littää mo­lem­mis­ta osa­puo­lis­ta ja jän­nittää kuin­ka he sel­viy­tyi­sivät lap­sen kas­va­tuk­ses­ta. Yhtä­lail­la Ja­mes Woods ja Glenn Clo­se lap­set­to­ma­na pa­ris­kun­ta­na, kuin tei­ni­pa­ria näyt­te­levät Ma­ry Stuart Mas­ter­son ja Ke­vin Dil­lon ovat kaik­ki roo­leis­saan us­kot­ta­via.

Ku­vas­sa esiin­tyy lieväs­ti reu­navä­rinää ja print­ti­vi­ko­ja, mut­ta pääsääntöi­ses­ti jäl­ki on mu­ka­van tark­kaa ja le­vol­lis­ta. Ää­ni­rai­ta on voi­mak­kaas­ti kes­ki­ka­na­va­pai­not­tei­nen ja lieväs­ti etäi­nen dia­lo­gin­tois­tos­saan. Ekst­ra­ton. (IJ)