Suu­ret so­dat al­ka­vat ol­la jo sen ver­ran kau­ka­na, että jos niistä ha­luaa tehdä elo­ku­van, täy­tyy se si­toa ny­kypäivään jon­ki­nas­tei­sel­la aa­sin­sil­lal­la. Spiel­berg­kin te­ki sen Rya­nis­sa, ja tässä Viet­na­min so­ta tuo­daan ny­kypäivään van­haa kau­naa sel­vit­te­le­vien ve­te­raa­nien kaut­ta.

Ei oli­si kak­si­nai­nen puh­taa­na so­ta­lef­fa­na, mut­ta trau­mo­jen pur­ka­mi­nen ei sekään ole eri­tyi­sen oma­peräistä tai mie­len­kiin­tois­ta seu­rat­ta­vaa. Toi­min­ta­koh­tauk­set on sil­ti to­teu­tet­tu yllättävän hy­vin. Sitä vas­toin lop­pu­koh­taus me­nee jo täy­del­li­sek­si hölmöi­lyk­si.