I­van Reit­ma­nin elo­ku­va luo miel­leyh­tymän Mi­ka Wal­ta­rin ro­maa­niin Turms kuo­le­ma­ton. Vaik­ka pää­hen­kilö oli et­rus­kien puo­li­ju­ma­la, hän oli ju­ma­lal­li­ses­ta au­ras­taan huo­li­mat­ta he­li­semässä vai­mon­sa edessä.

Mut­ta mitäpä jos kump­pa­ni oli­si­kin su­per­san­ka­ri? Aa­miaispöydässä aset­te­li­si sa­nan­sa va­ro­vai­ses­ti, ham­mas­tah­nan kork­ki pai­nui­si vi­sus­ti kiin­ni eikä ves­sanpöntön kan­si­kaan jäi­si au­ki. Hyvästä lähtö­koh­das­ta huo­li­mat­ta ko­me­dia lässähtää kuin ko­ho­kas las­ke­tel­les­saan ai­van liian so­vin­nai­sia pol­ku­ja.