Tei­ni­tytön sek­si­pai­not­tei­siin aja­tuk­siin ja ku­vi­tel­miin poh­jaa­va draa­ma ku­vaa yh­den tytön ai­kuis­tu­mis­ta, missä äi­din poi­kaystävä ja un­derg­round-sar­ja­ku­vat tar­joa­vat se­mi­naa­li­set työ­ka­lut. LSD:llä ja 70-lu­vun San Fran­cis­col­la on myös osan­sa.

Tyhjäkäyn­nistä tai­teen­la­jia luo­va elo­ku­va pyr­kii na­tu­ra­lis­ti­seen ot­tee­seen, ja on­kin tässä us­kot­ta­va, mut­ta ko­ko­nai­suus jää ko­vin uni­sek­si ta­ri­nak­si maail­man ko­hi­nan lo­mas­sa. Tämä on kuin Lo­li­tan ja Fuc­king Åmå­lin pe­rio­di­ris­tey­tys, jo­ka lop­puaan koh­den löytää it­sestään jo­pa hi­ve­nen Twin Peak­sin omai­sia sä­vyjä. Pe­rimmäi­nen ky­sy­mys tun­tuu ole­van mistä tyttö it­sensä löytää en­nen kuin löytää mi­nuu­ten­sa.

E­lo­ku­va pe­rus­tuu Phoe­be Gloeck­ne­rin kir­jaan.