Äärimmäinen ihmiskoe seuraa yhtä miestä, jonka ympärillä koko pikkukaupunki salaa pyörii.
Äärimmäinen ihmiskoe seuraa yhtä miestä (Jim Carrey), jonka ympärillä koko pikkukaupunki salaa pyörii. Miehen ympärille rakentuva kultainen häkki pitää tuotesijoittelun virran tasaisena ja koreografioidun elämän saippuan tasolla. Silti jokin on aina tuntunut olevan hieman pielessä.
Sosiaalisen median viattomuuden ajalle — tai oikeastaan aikaan ennen sen varsinaista läpilyöntiä — sijoittuva filosofinen draama vetää yksilön seuraamisen överiksi koko maailman seuratessa yhden miehen elämää kehdosta hautaan, tai kunnes operetti selviää pääosansa esittäjälle. Jim Carrey tekee vetoavan suorituksen miehenä, jonka naama on yhtä kuminauhaa, mutta elämän jojotus alkaa hänelle riittää.
Napakka draama vetoaa farssina, jossa sattumukset ovat sankkoja ja käänteet turvallisen etäisiä kunnes mieli johtaa omiin kokemuksiin some-mainoksista, jotka ovat toisinaan osuneet hämmentävän hyvin johonkin somen ulkopuolella käytyyn keskusteluun. Tutkielma on yhä koukuttava ja ajatuksia herättävä. Jos se tehtäisiin nyt uudelleen pitäisi mikroskooppi ehkä kääntää ohjailtavan yksilön sijaan yhteisöön, jota ohjataan algoritmien kautta joko joukkoälyttömyyden tai keinoälyn mukaan. Tässä kertomus päättyy osuvasti seinään.
Upea kuva on filmimäinen ja ilahduttavan jäsentynyt. Annin perusilme on vakaa kuin viilipytty ja parhaimmillaan anti on hätkähdyttävän terävää. Heikoimmillaankin anti on erinomaisen HD:n tasoa.
Puhdas ääniraita liplattaa luontevasti eteenpäin ja konfliktin tullen löytää myös dramaattisen vaihteen, vaikka tämä onkin enemmän näytelmä kuin tieteiselokuva. Hyvä niin.