Tämä oli tapaus jo ennen ensimmäisenkään filmikelan valmistumista.
Tämä oli tapaus jo ennen ensimmäisenkään filmikelan valmistumista. Vain Tom Cruise voi olla Maverick, ja vain Top Gun voi olla se kovimmista kovin hävittäjä-elokuva. Viimeiseksi todelliseksi elokuvatähdeksikin tituleerattu Cruise on tässä hyvässä iskussa: melkein yhtä timmissä kunnossa kuin aikoinaan, mutta nyt iän tuomalla harkinnalla modernisoituna.
Melkein puolivuosisataa osien välissä ei paina missään kun maukkaasti uutettu joutsenlaulu herättää 37 vuoden takaisen hitin uuteen eloon. Välissä vierähtäneille vuosikymmenille on mahtunut pitkä lista kopioita ja parodioita, mutta jos alkuperäinenkin on kestänyt hyvin aikaa osaa myös tämä jatko-osa ikääntyä armollisesti. Ilmataisteluissa on asennetta, hameenjahtauksessa kunniallisuutta ja tarinakin yltää tekemään kunniaa kaikille vanhoille kuvioille ilman, että kokonaisuus maistuisi pelkältä kunniakierrokselta. Erityisen onnistunut yksityiskohta on Icemanin (kurkunpään syövästä kärsinyt Val Kilmer) paluu, mikä vaati osittain tekoälyn apua miehen puhekyvyn palauttamiseksi, mutta ihastuttaa ennen kaikkea tekstimuotoisen viestinnän käytöllään.
Osin ilman trikkikuvia tai tietokonetehosteita loihditut hävittäjien manööverit pistävät penkit solmuun ja seinät koetukselle, kuten odottaa sopiikin. Äkkijarrutuksia ja ohilentoja on luvassa, samoin lentopalloa ja soneettien etiäisiä, mutta todellinen yllätys on aikuismainen ote keskenkasvuiseen toimintaan. Tarinan finaali on vähintään yhtä kiiltokuvamainen kuin ensimmäiselläkin kerralla, mutta nyt fatalismin kanssa flirttaillaan iän suomalla rintaäänellä ja ehkäpä vielä suuremmalla antaumuksella koko elokuvan ajan. Tämä jos mikä on vuosikerta-poparia suoraan myllystä.
Kuva on sanalla sanoen jumalainen. Nyt kolmannella katselukerralla huomaa yksityiskohtia, joita ei teatterissa isolta lakanalta huomannut: muun muassa pöly Ed Harrisin kasvoilla alun kohtauksessa. Ja muutoinkin jälki on takin merkkien ompeleita ja sormusten tekstejä myöten veitsenterävää - ja kaikesta vauhdista ja vaarallisista tilanteista huolimatta alati hallittua ja komean tunnelmallista.
Dialogi tarjoaa nyt ääniraidan referenssilinjan, ja vaikka tältä osin rekisteri onkin kattava aina Ed Harrisin möreää bassoa myöten vakuuttava, on tilaan levittyvä musiikki- ja tehostecocktaili, joka pärisee niin että lentokerosiinin voi miltei haistaa lemmenkohtauksissakin.
Tekstitetyissä ekstroissa 4K-levyllä koosteet lentoharjoittelusta (9 min.), ilmakuvauksista (8 min.), Cruisen Mustang P-51:sta ja rakkaudesta lentämiseen (5 min.), fiktiivisestä yliäänikoneesta (8 min.), Cruisen rehellinen ja silminnähden väsynyt haastattelu Cannesin elokuvajuhlilta 2022 (49 min.), sekä kaksi musiikivideota.
Tekstityksessä "saatte poistua" sekoittuu erotukseksi, mutta ”captain” puolestaan kääntyy oikein kapteeniksi vaikka merivoimien tapauksessa myös voisi erehtyä kommodooriin. (IJ)