Eräs tut­tu­ni suu­rin piir­tein la­pioi pää­kal­lo­ja va­paaeh­toistöissä Bal­ka­nil­la 1990-lu­vun lop­pu­puo­lel­la. Hän tai­si mennä sin­ne prag­maat­ti­se­na por­va­ri­na, mut­ta pa­la­si hu­ma­nis­ti­na. Näin ai­na­kin ha­luan asiaa ku­va­ta, oli se sit­ten tot­ta tai ei.

Oh­jaa­ja Ara­noal­la on omat ko­ke­muk­sen­sa sa­mas­ta konf­lik­tis­ta. Se ei ta­kaa hyvää elo­ku­vaa, mut­ta tässä ta­pauk­ses­sa näin kä­vi.

Ny­kypäivänä ei voi kuin ih­me­tellä, jos so­ta-ai­hei­nen elo­ku­va pys­tyy ole­maan us­kot­ta­va, aja­tuk­sia herättävä ja jo­pa jän­nittävä il­man, että se näyttää graa­fis­ta vä­ki­val­taa.

Laa­tu­ta­soa ku­van­nee se­kin, että elo­ku­va ja­kaa mie­liä selväs­ti.