Hyväntuulinen lepakkohupailu usuttaa Lepakkomiehen ja Ihmepojan kaupunkia uhmaavan Pakkasukon ja Myrkkymuraatin kimppuun.
Hyväntuulinen lepakkohupailu usuttaa Lepakkomiehen ja Ihmepojan kaupunkia uhmaavan Pakkasukon (Arnold Schwarzenegger) ja Myrkkymuraatin (Uma Thurman) kimppuun. Nimiroolissa nyt George Clooney, joka heittää tässä kertaluontoisen kuutamokeikan television Teho-osastolta — ohjaajan mukaan 3 päivänä viikossa samaan aikaan kun sarjaa kuvattiin samoilla studioilla.
Arnold Schwarzenegger tekee vetreän turneen pakkasukkona, joka suoltaa onelinereita innokkaamin kuin ylikuumennettu vesimolekyyli kattilassa. Uma Thurman on niin ikään hyvä tarkan artikuloituna ja kieron viettelevänä muraattina. Clooney ei tunnu erityisen luontevalta pääroolissa, mutta Chris O’Donnell lepakkopoikana ja Alicia Silverstone lepakkotyttönä pärjäävät sen verran hyvin, että perhekin on jokseenkin toimiva. Kaikki silti tietävät olevansa sarjakuva-aiheisessa leikissä eikä vakavassa elokuvassa.
Kriitikot ovat tämän teilanneet alimpaan maanrakoon, mutta vertailukohdasta riippuu pitääkö tätä kauhistuksena vai kelvollisena hupailuna. Ensimmäisen Batman-elokuvan kanssa tällä on hyvin vähän jos mitään yhteistä. Edellisosaan verrattuna puolestaan kieli on nyt entistä tiukemmin poskessa, mutta ote yllättäen vähemmän sokerihumalainen vaikka nytkin ohjaajan tähtipuikkoa heiluttelee Joel Schumacher. Vakavaa elokuvaa tästä ei saa millään muotoa, eikä edes erityisen tasapainoista taivalta, mutta pitkäksi vedettynä tv-sarjan jaksona tämä on suoraviivaisen kevollista hubbabubbaa. Elokuvan aikoinaan saaman vastaanoton myötä kuitenkin sarjan seuraava osa peruttiin pikavauhtia.
Uudelleen 35mm filmiltä skannattu ja 4K:na masteroitu kuva näyttää komealta. Kuvanlaatu vaihtelee viiltävän terävästä keskimääräisen jäsentyneeseen, aina otoksesta riippuen. Anti on heikoimmillaan alkukohtauksen hämyssä ja parhaimmillaan valoisissa lähikuvissa, joissa voi laskea uurteet näyttelijöiden kasvoilta — tai epäillä Alicia Silverstonen käyttäneen sijaisnäyttelijää moottoripyörän selässä (1h40). HDR-väritoisto on suoraan karkkipussista, mutta makeasti niin.
Yksinkertainen ääniraita löytää kivasti eloa musiikkiraidastaan ja toistaa runsaat onelinerinsa puhtaasti. Tehostepuoli on kepeästi luonnosteltua, mutta sellaisena ongelmatonta. Teknisiltä pisteiltään kyse on ensiluokkaisesta esityksestä, mutta taiteellisilta pisteiltään vain helposta hötöstä, kuten odottaa sopii.
Entuudestaan tutuissa ekstroissa hitusen mainettaan kelvollisempi ohjaajan kommenttiraita (myös 4K-levyllä), making of, sarja koosteita, poistettu kohtaus, musiikkivideoita ja traileri. Kannessa väärä kuvasuhde. (IJ)