Ri­vo­pu­hei­suu­teen luot­ta­va ko­me­dia yhyttää kak­si vas­ten­tah­tois­ta man­hat­ta­ni­lais­ta tyttöä kämp­pik­sik­si ja jään sä­ryt­tyä suo­raa päätä pu­he­lin­sek­siy­rittä­jik­si.

Yhtä pitkää imp­ro­vi­saa­tio­ta muis­tut­ta­va läppä­mon­taa­si osuu pa­ri ker­taa hil­peäs­ti maa­liin, mut­ta pääo­sin me­no on tur­han vä­kinäistä vääntä­mistä. Hyvän­tah­toi­nen ko­me­dia on lä­hellä on­nis­tua, mut­ta lo­pul­ta vit­si­si­kermä jää lai­han­puo­lei­sek­si, eikä sen enempää draa­mas­ta kuin pui­se­vik­si jää­vistä näyt­te­lijä­suo­ri­tuk­sis­ta­kaan löy­dy apu­ja paik­kauk­seen.