Kak­si ma­fia­maail­man ras­kas­sar­ja­lais­ta, Frank Cos­tel­lo ja Vi­to Ge­no­ve­se (Ro­bert De Ni­ro kak­sois­roo­lis­sa), te­kevät ti­liä elämästään New Yor­kin ka­duil­la. Epä­ta­sai­nen, mut­ta na­pa­kas­ti jou­si­tet­tu jännä­ri pu­noo ta­ri­nan­sa ele­gan­tis­ti, mut­ta ei ai­van tiedä mitä tehdä lop­pu­tu­lok­se­na syn­tyvällä vil­la­pai­dal­la.

1900-lu­vun puo­livä­lin lai­naa­ma miljöö on ko­mea ja ker­to­muk­sen imu kii­tettävä, mut­ta kak­sois­roo­lia vetävä Ro­bert De Ni­ro jak­saa vetää vain puo­let elo­ku­van pai­no­las­tis­ta. Tek­ni­sen kik­kai­lun si­jaan tässä oli­si kan­nat­ta­nut pal­ka­ta kak­si eri näyt­te­lijää toi­nen tois­taan ruok­ki­maan, sillä nyt toi­nen mie­histä jää la­tek­si­sen lat­teak­si ja ma­nee­reil­taan tur­han tun­nis­tet­ta­vas­ti De Ni­rok­si. Mei­kin ja ka­me­ra­kik­kai­lun si­jaan oli­si toi­vo­nut sähköistä ke­miaa pää­pa­rin koh­taa­mi­siin, mut­ta nyt puo­let an­nis­ta jää tönkkö­suo­la­tuk­si säi­lyk­keek­si.

Kä­si­kir­joit­ta­ja Nic­ho­las Pi­leg­gil­la on ta­ka­tas­kus­saan vi­no pi­no ma­fia­ku­vauk­sia Ma­fia­vel­jistä Ka­si­noon ja Ame­ri­can Gangs­te­ris­ta The Irish­ma­niin, kir­joit­ta­ja­na tai tuot­ta­ja­na. Elo­ku­van dia­lo­gi on­kin kynäil­ty upean na­pa­kas­ti ja gen­rel­leen us­kol­li­ses­ti, mut­ta it­se ta­ri­na jää ir­to­nai­sek­si ot­teek­si elämää. Ko­ko­nai­suus nou­see tässä vai­vat­ta su­la­vam­mak­si kuin Mar­tin Scor­se­sen "T­he Irish­man", mut­ta toi­sin kuin ver­ro­kis­sa tällä ker­taa lop­pu­rat­kai­su tus­sah­taa pe­rin­poh­jai­ses­ti. Gen­ressään tämä on kui­ten­kin mie­len­kiin­toi­sin teos mo­neen vuo­teen.