Hyväkään oh­jaa­ja ei ole mitään, jos hän ei voi vai­kut­taa kä­si­kir­joi­tuk­seen ja muut­taa sitä mie­lensä mu­kaan. Tältä osin elo­ku­va­tai­tees­sa ei pitäi­sikään ol­la ske­na­ris­tin oi­keuk­sia, mikä ai­na­kin Suo­mes­sa on unoh­tu­nut.

Sam Pec­kin­pa­hin esi­koi­soh­jaus oli­si var­mas­ti on­nis­tu­nut pa­rem­min, jos aiem­min tv-sar­jois­sa tai­to­jaan hio­nut tu­le­va mes­ta­ri oli­si voi­nut poi­ke­ta Al­bert Sid­ney Fleisch­ma­nin kä­si­kir­joi­tuk­ses­ta, jon­ka tämä te­ki Yel­low­leg-ro­maa­nin­sa poh­jal­ta.

San­ka­ri (B­rian Keith) ha­luaa kos­taa ar­pen­sa, mut­ta am­puu va­hin­gos­sa yh­deksän­vuo­tiaan lap­sen. Äi­din (Mau­reen O’­Ha­ra) hau­taus­mat­ka osoit­tau­tuu ki­mu­ran­tik­si.