Lup­sak­ka suo­ma­lais­ko­me­dia löytää Seinä­joen tan­go­mark­ki­noi­den nur­jal­ta puo­lel­ta ker­to­muk­sen ih­mi­sen­ko­koi­ses­ta elämästä ja yli­suu­ris­ta odo­tuk­sis­ta, jot­ka sen tiel­le osu­vat. Jos­sa­kin sää­lin ja sää­dyl­li­syy­den ra­ja­maas­tos­sa tar­po­va ker­to­mus on kli­sei­sen kei­no­te­koi­nen ja kui­ten­kin eläh­dyttävän ai­to.

Mi­nis­te­rin avus­ta­ja (Al­sa Kort­ti­la) ek­syy ko­ti­seu­duil­leen, missä isän (Ja­ni Vo­la­nen) no­lo esi­merk­ki tun­tuu en­sin ra­sit­teel­ta ja sit­ten vä­hi­tel­len pa­rem­man suun­nan näyttäjältä. Pal­jon eh­tii ta­pah­tua, mut­ta kui­ten­kin lo­pul­ta kai­ken hösöttä­mi­sen lo­mas­sa enemmän ta­ka­rai­vos­sa kuin etua­lal­la.

Kaik­ki hah­mot on ve­det­ty jos­ta­kin Seu­ra-leh­den löö­peistä ja näi­den ede­sot­ta­muk­set ovat ne­kin tyys­tin en­nal­ta-ar­vat­ta­via, mut­ta niin vain pal­kit­se­vas­ti lor­vai­le­va hut­tu ve­toaa. Rönt­ge­nil­la kat­sot­tu­na tällä kas­te­ma­dol­la on sydän.