Ja­ne Aus­te­nia me­ta­ta­sol­la pyö­rittävä draa­ma yrittää pistää lu­ku­pii­riläis­ten elämät kun­toon, oli­pa sit­ten ky­se sam­mu­nees­ta tai on­net­to­mas­ta avio­lii­tos­ta, ihas­tuk­ses­ta van­hem­paan nai­seen, op­pi­laa­seen tai toi­seen tyttöön. Elo­ku­va löytää us­kot­ta­van elävän nuo­tis­ton, eikä sym­paat­tis­ta näyt­te­lijä­kaar­tia käy moit­ti­mi­nen, mut­ta lo­pul­ta ko­ko sop­pa tun­tuu har­mil­li­sen las­kel­moi­dul­ta ja teennäi­seltä.

O­sa Aus­te­nin ystä­vistä naut­ti­nee yhtäläi­syyk­sien bon­gaa­mi­ses­ta, mut­ta kierrä­tys voi yhtä hel­pos­ti myös vie­rok­sut­taa. Ky­seessä on jo­ka ta­pauk­ses­sa pe­rus­teel­li­ses­ti ame­rik­ka­lais­tet­tu ver­sio Aus­te­nin maail­mas­ta.