Näppäräs­ti kynäil­ty tik­kujännä­ri mars­sit­taa ruu­dul­le su­ku­puun kan­ta­jat, jois­ta jo­kai­nen saa vuo­rol­laan koh­da­ta kal­mis­ton ku­raat­to­rin. Ta­ri­na osaa lei­ki­tellä en­nus­mer­keillä ja ve­ri­teoil­la mauk­kaas­ti viemättä kyhäelmää ko­vin kli­sei­sek­si tai en­nal­ta-ar­vat­ta­van tyhjänpäiväi­sek­si.

Kai­kes­sa pok­ku­roin­nis­sa on aja­tuk­sen­sa ja mie­li­ku­vi­tuk­sek­kaas­sa al­kunäytök­sessä siinä­kin juo­nen rat­kai­sun sie­men. Lop­pu­tu­lok­se­na on vet­reä kau­hu­hu­pai­lu, jo­ka kylmää hah­mon­sa osaa­vas­ti ja pitää sir­kus­ta yllä esi­rip­puun saak­ka.