Hyvän­tuu­li­nen koi­rad­raa­ma kul­ku­koi­ras­ta, jo­ka tai­val­taa lä­pi mai­den ja man­tu­jen päästäk­seen ta­kai­sin tut­tuun adop­tio­ko­tiin­sa. Kli­seitä ko­meas­ti ku­vit­ta­va elo­ku­va viih­dyttää ja ihas­tut­taa kun­nian­hi­moi­sel­la kuo­sil­laan, mut­ta jää lo­pul­ta var­sin yk­sioi­koi­sen las­sie-pätkän ta­sol­le.

Lup­sa­kan kuo­sin al­la ky­tee yllättäen kri­tiik­ki koh­ti Den­ve­rin, ja joi­den­kin mui­den kau­pun­kien ja pii­ri­kun­tien, to­del­lis­ta lainsääädäntöä, jo­ka te­kee pit­bul­leis­ta lait­to­mia ra­jo­jen­sa sisällä. Ih­mi­siin koh­dis­tu­vien eläin­hyökkäys­ten vä­hentä­mi­seen suun­nat­tu la­ki näyttäy­tyy tässä epäoi­keu­den­mu­kai­se­na ja mie­li­val­tai­ses­ti täytäntöön­pan­tu­na raa­kuu­te­na, mut­ta kä­sit­te­ly jää elo­ku­va­mai­sen yk­si­puo­li­sek­si ja kar­keas­ti luon­neh­di­tuk­si.

A­va­ran luon­non lä­pi kul­ke­va tai­val on vi­suaa­li­ses­ti ko­mea, eläin­työs­ken­te­lyltään vai­kut­ta­va ja draa­mal­taan sii­rap­pi­sen sol­ju­va. Osa eläi­no­siois­ta on teh­ty tie­to­ko­neel­la, mut­ta us­kot­ta­vas­ti. Elo­ku­va pe­rus­tuu W. Bru­ce Ca­me­ro­nin kir­jaan.